Viikonloppu toi tullessaan vähän paremman mielen. Perjantaina joutui kesken työpäivänkin käydä vessassa itkemässä, mutta nyt on jo parempi fiilis. Testaamista ajattelin siltikin viivyttää vielä siihen tiistaihin, en tiedä miksi, mutta tuli vaan sellanen olo. Eilen kävin piristämässä itseäni shoppailulla, en mä paljoa löytänyt. Ostin sitten mekon (jota voisi esim. käyttää pikkujouluissa) ja kylmiä ilmoja varten uuden villapaidan. Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa spinningissä ja se olikin ihan mahti aloitus tälle päivälle, tuli niin hyvä olo. Tänään olisi ollut yhden kaverin tytön 1vee synttärit, mutta ei mulla ollut sitten yhtään halua lähteä katselemaan laumaa pieniä lapsia. Olen jo ihan totaalisen kyllästynyt kysymyksiin "Onko sulla lapsia"?, joten parempi oli vaan jäädä kotiin märehtimään. Äsken tosin huomasin että olin unohtanut ilmoittaa etten ole tulossa, joten mulla ei varmaan kohta ole enää kavereitakaan...

Miehen kanssa menee taas ihan tosi hyvin, ehkäpä tämä lapsettomuus tosiaan lähentää niinkuin olen kuullut puhuttavan. Tänäänkin me naurettiin yhdessä ruokaa laittaessa niin että elinvuosia tuli lisää vähintään kymmenen. Mies on välillä niin ärsyttävä kun mä laitan ruokaa. Se seisoo vieressä ja arvostelee. Tänään viipaloin tomaatteja kuulemma väärinpäin ja miehen kommentti oli "Ai, sä viipaloit ne noinpäin" Se on jo niin ärsyttävää, ja mä olen jo siihen niin tottunut että se on ihan älyttömän hauskaa ja sit nauretaan yhdessä. Muutenkin musta tuntuu että se muistuttaa äitiään joka päivä enemmän ja enemmän (ja tää ei mitenkään ole paha asia, silmäänpistävä vaan), nytkin se on raahannu jo meidän kuolleet ulkokukat sisään, jospa ne siitä alkaisi uudestaan kukkimaan ja voitaisi laittaa ne sit taas keväällä ulos. Mä kun mielummin ostaisin uudet erilaiset ensi keväänä. Mutta rakkainta tässä maailmassa se on  jokatapauksessa Mun mieliala on paljon korkeammalla kun mies on kotona, mutta aina kun se lähtee töihin ja mä jään yksin kotiin, niin musta tulee tällanen murehtija.