Tänään sitten oli vihdoin se inssi, jota jo jonkinaikaa oli odotettukin. Mahakipu jatkui koko yön ja heräsinkin n.15 minuutin välein. En sit lähtenyt aamulla töihin vaan menin suoraan klinikalle. Mies kävi aikasin aamulla hoitamassa oman homman ja mä menin sit inssiin myöhemmin. Lääkärille kerroin heti siitä kamalasta kivusta ja lääkäri sitten tutkikin ihan perinpohjaisesti ettei mitään häikkää ole. Joskus on meinaan kuulemma mahdollista että munasarja voisi mennä kuolioon, onneksi siellä kuitenkin veri kiersi ja kaikki näytti ihan hyvältä. Olin jo ovuloinut, mutta en osaa sanoa mitä merkitystä sillä on. Surullista oli se että miehen näyte oli tällä kertaa tosi kehno, siittiöitä oli pesun jälkeen vaan se 1.9 miljoonaa, kun viimeksi oli paljon paljon enemmän. Hyvää oli se että A luokan siittiöitä oli 79% eli paljon enemmän mitä aiemmissa näytteissä. Todennäkösesti kehno näyte johtuu siitä että yhdynnästä oli vaan liian lyhyt aika, mutta eiköhän siellä tarpeeksi ole siittiöitä. Mutta siitä huolimatta mulla ei ole kyllä nyt yhtään toiveita onnistumisesta, harmittaa vaan niiden kahden hienon munasolun puolesta.

Inssi itsessään oli tällä kertaa myös aika kivulias kokemus. Jostain syystä katetri ei millään meinannu mennä kohtuun ja lääkäri joutui sitä sinne runnomaan, ja se ei luonnollisestikaan tuntunut kovin hyvältä. Saikkua sain tämän päivän, tän mahakivun takia, joka onneksi on jo helpottamaan päin. Ovis se vaan taisi olla mikä kivut aiheutti. Nyt vaan nostan itsekin kaikki peukut ja varpaat pystyyn ja jätän tämän homman ihan herran haltuun (vaikken mikään uskova olekaan) Ei kai tässä voi kun toivoa ihmettä...

PS. Tekis jo mieli alkaa kerää rahaa IVF:ää varten ja jättää inssit tähän kahteen, kun tuntuu ettei näistä tule kun paha mieli.