Tavanomaisesti tässä vaiheessa kiertoa, oli se sitten hoito- tai normikierto, toivo nostaa taas päätään. Huomenna on viikko inssistä ja tänään illalla on kipristelly vatsaa ihan oikeesti. Lugekipu mahassa on sellasta menkkakipua, mutta tämäniltainen kipu sellasta pientä nipistystä, joten toivohan siinä pääsee päätään nostamaan oikein kunnolla. Mä olen vaan koko illan hokenu mielessäni että tarraa pieni nyt kiinni, tarraa oikein kovasti kiinni. Saa nähdä kuuliko se.

Viikonloppu meni kivasti ja mieli on ollu tosi hyvä. Lauantaina juhlittiin anoppilassa pikkujouluja ja saatiin yövieraaksi miehen sisko miehineen. Aamulla meitä sitten pyydettiin miehen siskon tammikuussa syntyvän tytön kummeiksi ja tottakai me suostuttiin. Ollaan miehen kanssa tosi otettuja että meille suodaan tälläinen kunnia, ja mulle tuli vähän tippakin linssiin. Mä saan vihdoin kummilapsen, sitä oon jo toivonu monta vuotta. Se on niinkuin next best thing oman lapsen jälkeen. Yritetään olla läsnä tulevan kummilapsen elämässä niin paljon kun pystytään.

Tänään pääsin vielä ikeaan shoppailemaan joulukoristeita ja chicosiin syömään. Kivalle viikonlopulle mukava kruunaus. Ens viikko vielä ja sit alkaa taas jännitys. Mutta nyt on huippuhyvä mieli.