Ensinnäkin Oikein isot Kiitokset kaikille onnittelijoille!!!

Olo on ihan höpö. Mä hymyilen kokoajan, välillä on pakko itkeä ja välillä on ihan normaali olo. Eilen aamulla herätessä olin jopa unohtanut että oon raskaana. Mä oon raskaana, vihdoinkin. Testejä on tehty nyt joka aamu eilen Clearbluessa oli jo melkein yhtä vahvat viivat ja tänään tein digitaalisen testin jossa kauniisti lukee "Gravid Raskaana" ja eilen illalla tein ovistestin mihin tuli kauniit viivat. Testeistä on otettu kuvia ja pakotin mä miehen eilen ottaa musta jo ekat viikon 4+1 mahakuvatkin, voi sitten seurata miten se maha (toivottavasti) kasvaa. Pelko on sitten toinen joka on kuitenkin seurana varmaan vielä pitkään. Maha on meinaan välillä kovinkin kipeä. Viime yönäkin heräsin ihan kauheeseen mahakipuun, mutta onneks se meni nopeesti ohi, no täytyy luottaa vaan että kaikki on hyvin. Lisäksi mulla on varmaan maha kipeä sen vuoksi että vatsa on tosi kovalla ja kärsin ihan kauheista ilmavaivoista. Lisäksi närästää aikalailla. Väsymystä en oo vielä huomannu mutta se ehkä johtuukin siitä että nyt on oltu vapailla ja on saanu nukkua.

Onneksi ei oiken mikään makea maistu ja ruoankin kanssa on vähän niin ja näin, eilenkin teki mieli vaan joko salaattia tai sit ruisleipää ja koska meillä ei jostain syystä ollu ruisleipää niin söin sitten salaattia Paino on pudonnu parissa viikossa jo melkein 4 kiloa kun ensin mulla oli se mahatauti ja sen jälkeen ei tehny mieli mitään hyvää ja nyt on sitten jo raskauspahoinvointia. Saapi mun puolesta pudota nyt alkuun, ehtiihän sitä sitten kasata loppuraskaudesta ja on mulla tota vararavintoakin.

Mies ei ole ihan niin innoissaan kun minä, mutta sekin taitaa olla niin että miehille varsinkin tämä alkuraskaus ei olekaan ihan niin ihmeellistä aikaa kun naisille. Pariin otteeseen se on kyllä jo puhunu mun mahalle ja sano että rakastaa meitä Ja kyllähän se on maailman onnellisin tällä hetkellä, niinkuin minäkin.

Ei sitten vielä kerrottu kummankaan vanhemmille, kun mä en välttämättä haluaisi vielä kertoa kummankaan nuoremmille sisaruksille ja ei sitten ole tullut sellasta tilannetta että olisi ollut mahdollista kertoa. Mutta eiköhän me tässä lähipäivinä kuitenkin kerrota, jos vaan treffataan. Miehen isosisko tietää ja mun yksi kaveri. Uutena vuotena ollaan lähdössä sinne ruotsiin niin voipi olla että joudutaan siellä kavereille kertomaan koska mä en kuitenkaan juo ja oon niin huono valehtelemaan että enpä oikein tiedä onnistuttaisiinko pitämään uutista salassakaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Nyt vaan koitan nauttia tästä olotilasta.. Mä oon vihdoinkin raskaana..