Eilen kävin neuvolassa, lähinnä juttelemassa neuvolatädin kanssa puutarhanhoidosta Kaikki kun on meillä taas ihan hyvin ja murheita ei juurikaan tarvitse neuvolassa valittaa. Tukivyö minkä lainasin kaverilta on ollu käytössä ja se on tosi paljon vähentäny inhottavia lonkka- ja lantiokipuja. Paino oli noussut mun mielestä nyt jo vähän liikaakin, eli 680g viikossa, mut neuvolatäti ei ollu tästä mitenkään huolissaan, lähtöpainoon kun on tullu vaan se 0,6kg. Hemppa oli ihan huippulukemissa eli 132 (mulla ei edes ekalla neuvolakäynnillä ollu noin korkeeta hb:tä) Verenpaine oli laskenu taas sille normaalille "neuvolatasolle" ollen 128/77, töissä oon mitannu kuitenkin päivittäin sellasta 115/70 tasoa. Pissa oli puhdas ja vauvan syke löyty heti ja oli 158, ilmeisesti herätettiin raukka aamu-unilta. SF mittaa mitattiin myös ekan kerran ja se oli nyt 20cm, kattelin neuvolakortista että mennään keskikäyrän ja yläkäyrän välissä. Maha tuntuu kyllä nyt kasvaneen, töissä joudun ihan kohta siirtymään isompaan paitaan, housut onneks vielä menee.

Mies tunsi eilen ekaa kertaa liikkeet mahan päältä ja sekös vasta olikin riemastuttavaa, kun toinen oli niin innoissaan. Ja mua tietty alko itkettää. Hassua kun ei osaa yhtään samaistua siihen miltä tää raskaus miehestä tuntuu, kun itse saa kuitenkin niin läheltä kokea kaiken ja mies toki väkisinkin jää vähän ulkopuoliseksi, vaikka koitankin just kertoa aina kun vauva potkii ja mies itsekin sano että se on rauhoittavaa, kun tietää kaiken olevan kunnossa. Vaunuja pitäis oikein urakalla nyt lähteä etsimään ja vauvavakuutusta alkaa vertailemaan. Työmatkoja oon koittanu kävellä osittain aina jompaan kumpaan suuntaan ja tänään kun iltapäivästä kävelin niin kävely saikin aikaan supistuksia, jouduin sit pysähtymään välillä ja myöhästyin junasta. Taidan siirtyä pelkkään aamukävelyyn, sillon on vielä suhtkoht energinen olo. Oon kyllä ajatellu kävellä noita työmatkoja niin pitkään kun vaan pystyn.