Tämä vauva-arki on niin kiireistä että harvemmin on aikaa istahtaa pidemmäksi aikaa alas ja miettiä mitä kaikkea reilun kuukauden aikana onkaan tapahtunut. Mä olen menossa tänään jälkitarkastukseen ja sen vuoksi olen hereillä jo näin aikaisin, muuten meillä nukutaan lähemmäs puolta päivää.

Meidän poika on aivan valloittava tapaus. Ekat hymyt saatiin kuukauden iässä ja kovasti poika on alkanut "juttelemaan". Äitiä alkaa edelleen itkettämään kun saa pojalta maailman ihanimman hampaattoman hymyn. Miten me ollaankaan saatu noin ihana vauva. Joka päivä muistan kertoa pojalle että äiti ja isi rakastaa sua niin paljon.

Paino saatiin sillä korvikkeella nousuun ja nyt ollaan pari viikkoa menty pelkällä tissimaidolla ja mulla on niin voittajaolo siitä. Painoa oli 1kk neuvolassa 4440g ja pituutta 55,9cm. Pitkää poikaa tässä siis kasvatetaan, eikä mikään ihme kun isikin on melkein 2 metriä ja äitikin vähän keskivertonaista pidempi. Kotivaalla tehdään välillä punnituksia että saadaan varmuus kasvusta ja nyt näyttää hyvältä, eilen paino isin sylissä oli 5,1kg.

Yöllä vauva heräilee 2-5 tunnin välein ja tankkaa ja useimmiten syömisen jälkeen jatkaa unia mamman kainalossa. Kerran on vetänyt 6 tuntia unta putkeen, mutta silloin olikin ihan yliväsyneenä nukahtanut klo 2.30. Yleensä kyllä nukkuu omassa sängyssä, varsinkin sillon jos mies on kotona, mutta jos mies on töissä, niin jää usein ekan syötön jälkeen viereen. Meillä on vaan tuo pieni ensisänky jäämässä pieneksi, niin vauhdilla tuo kasvaa, pinnasänkyostoksille siis pitäisi lähteä.

Nimen vauva saa reilun viikon päästä. Etunimi meillä on ollut käytössä jo syntymästä lähtien, mutta toinen nimi on vielä hakusessa. Kummeina tulee olemaan miehen sisko miehensä kanssa ja mun yksi parhaimmista (ja vanhimmista) kavereista miehensä kanssa.

Oon jo jonkin verran yrittänyt kulkea kodin ulkopuolellakin vauvan kanssa. Viime viikolla tehtiin eka reissu helsinkiin ja käytiin mun kaverin ja hänen tyttönsä kanssa vauvakinossa. Vauva nukkui alkuleffan ja söi ja nukkui taas ja söi, eli siis hyvin meni. Kotimatkalla junassa meni vasta hermot ja piti päästä syliin. Huomenna ollaan menossa käymään mun työkaverilla, joka odottaa kakkosta viimemetreillä. Ihan mukavasti siis ollaan saatu myös aktiviteettejä päiviin. Välillä on vähän eristynyt olo, kun mulla kuitenkin on myös aika paljon kavereita joilla ei ole lapsia. Tälläkin viikolla olis yhden kaverin synttäri ravintolakeikka ja mä en viitsi mennä, koska vauva pitäis ottaa mukaan ja imetys ei onnistuisi ja mitä jos se vaan itkee. No pääseehän sitä sit menemään kun vauva on vähän isompi.

Tietysti joskus on myös niitä rankkoja päiviä, kun huomaa illalla ettei ole vielä edes aamupalaa kerennyt syömään. Mies on kuitenkin suurimmaksi osaksi ollu niin isona apuna, että me aletaan jo olemaan aika hyvä vauvanhoitotiimi. Välillä vauva itkee selvästi mahaansa ja mulla onkin iso empiirinen tutkimus menossa että mistä voisi johtua. Syynä saattaa olla suklaa (jota oon syönyt enemmän kun laki sallii) tai kahvi (auttaa hyvin jos vähän väsyttää) Ruisleivänkin oon jättänyt pois. Eilen en syöny suklaata enkä juonu kahvia, joten katsotaan onko tänään yhtään parempi.

Taidankin vielä hetkeksi mennä katselemaan nukkuvia miehiäni ennenkun pitää lähteä lääkäriin.

Minusta on todella vihdoinkin tullut äiti <3